Kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina
Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä on salaperäinen ”Kadonneiden kirjojen hautausmaa”. Sinne kirjakauppiasisä vie kymmenvuotiaan poikansa Danielin ja antaa hänen valita itselleen kirjan. Käsiin osuu Julián Caraxin teos Tuulen varjo, jonka kirjoittaja on kadonnut mystisesti, kenties murhattu.
Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Sitten Caraxin salaperäinen tarina alkaa toistua Danielin omassa elämässä: eräs Tuulen varjo -romaanin henkilöistä ryhtyy vakoilemaan ja uhkailemaan häntä.
Espanjalainen Carlos Ruiz Zafón (s. 1964) on työskennellyt elokuvakäsikirjoittajana Los Angelesissa, mutta muutti vastikään takaisin kotikaupunkiinsa Barcelonaan. Umberto Econ Ruusun nimeen verrattu Tuulen varjo on ollut huikea menestys. Saksan ulkoministeri Joschka Fischer esimerkiksi kehotti television kirjallisuusohjelmassa ihmisiä keskeyttämään työnsä puoleksitoista päiväksi ja lukemaan tämän kirjan.
”Salaperäisen Caraxin jäljille lähtevän Danielin tarina on herkkä, surullinen, mystinen, jännittävä - ja niin monipolvinen, että lukija kärsii kuin Kingis-puikon äärellä. Suklaiseen ytimeen pääsyä ei malttaisi millään odottaa, vaikka hyvin tietää, että sittenhän herkuttelu on jo miltei lopussa.” - Nina Erho, Helsingin Sanomat "Päivän pokkari 17.10.2005"
”Tämän miehen kertojanlahjat ovat ylivertaiset…” – El Mundo
”Jos lukisin vain yhden kirjan vuodessa, lukisin tämän.” – Turun Sanomat
”Espanjalaisen Carlos Ruiz Zafónin esikoisromaani on niitä kirjoja, jotka voisivat muuttaa lukijankin elämän, jos sille antaa mahdollisuuden. Se on iätön rakkaudentunnustus kirjoille ja kirjoittamiselle ja samalla mukaansatempaava salapoliisiromaani.” - Trendi
"Salaperäisen Caraxin jäljille lähtevän Danielin tarina on herkkä, surullinen, mystinen, jännittävä - ja niin monipolvinen, että lukija kärsii kuin Kingis-puikon äärellä. Suklaiseen ytimeen pääsyä ei malttaisi millään odottaa, vaikka hyvin tietää, että sittenhän herkuttelu on jo miltei lopussa." - Helsingin Sanomat